Akupunktio ja äitiys — lempeitä vaihtoehtoja synnytyssaleihin

Aatos: Tänään on paikalla on kaksi mahtavaa kätilöä. Mitkä ovat nimenne ja kuinka pitkään olette olleet alalla?

Satu: Olen Satu Kokko ja olen ollut viisi vuotta alalla.

Helena: Olen Helena Takolander ja valmistuin kätilöksi 1988.

Satu: Eli aika kauan (nauraa)

Aatos: Osaatteko kertoa pitkän kokemuksenne pohjalta, minkälaisia muutoksia alallanne on tapahtunut?

Helena: On ollut eri aikajakaumia. Kuten muodissa on erilaisia suuntauksia, samalla lailla eri suuntauksia on myös synnytyssaleissa. 90-luvulla epiduraali kaasutti oikein kunnolla, ja on kaasuttanut pitkän aikaakin. Luontaisia hoitomenetelmiä on ollut eri paikoissa joskus enemmän ja joskus vähemmän. Voidaan nähdä aikajakaumaa.

Satu: Toisinaan ollaan enemmän luonnonmukaisen synnytyksen puolesta ja toisinaan lääkkeellisyys ja kivuttomuus nousee enemmän framille. Synnytyskulttuuri vaihtelee näiden välillä.

Aatos: Kerroitte aikaisemmin, että 90-luvulla elettiin luomuaikaa?

Helena: Meille Tammisaareen akupunktio tuli Ruotsista ja Eestistä, ja 90-luku oli ainakin meillä aika luomua. Akupunktio ja vyöhyketerapia tulivat voimakkaasti kuvioihin siinä määrin, että ne olivat mukana joka synnytyksessä tavalla tai toisella. Sillä tavalla pärjättiinkin melko pitkälle, mutta jossakin vaiheessa epiduraalin tarve ja vaatimus voimistuivat eri tahoilta…

Satu: …siis, kun mentiin 2000-luvulle. Näkisin tämän näin, että 90-luvulla mentiin lääkärivetoisesta sairaalakulttuurista hetkeksi luomupuolelle. 80-luku puolestaan oli aika medikalisoitunutta.

Helena: Hyvin usein nämä ilmiöt menevät laidasta laitaan, ja ennen kuin saavutetaan keskitie, käydään kokeilemassa ääripäitä.

Aatos: Siis jos käytetään lääkkeitä, se on kivuttomampaa, ja muilla menetelmillä se on luomumpaa?

Satu: Kyllä, ja eivät lääkkeelliset kivunlievityksetkään takaa täyttä kivuttomuutta. Epiduraalipuudutuksella saadaan ihminen lähes kivuttomaksi synnytyksen aikana, mutta siinä on taas muita haittavaikutuksia. Helposti ihmiset ajattelevat, että kun saa lääkkeitä, kaikki sujuu paremmin ja on kivuttomampaa, mutta ei se aina ole niinkään.

Aatos: Meneekö ihminen lääkkeiden vaikutuksesta ”pihalle”?

Satu: Synnytyksessähän ollaan pihalla joka tapauksessa hormonitoiminnan takia. Äiti menee ”synnytyskuplaan”. Ehkä lääkkeiden suurin hankaluus on, että ne sotkevat luonnollista prosessia esimerkiksi hormonitoimintaa.

Helena: … eli ne voivat jarruttaa synnytyksen etenemistä. Tällöin joudutaan käyttämään lisäksi supistuksia vahvistavia lääkkeitä, varsinkin epiduraalin kanssa.

Aatos: Minkälaisia luomumenetelmiä synnytyssaleissa käytetään nykyään?

Satu: Meillä on neula-akupunktiota ja akupainantaa. Käytetään myös tens-laitetta, joka antaa sähköstimulaatiota alaselän akupunktiopisteisiin. Vesi ja lämpö ovat hyvin perinteisiä menetelmiä; suihkua, kylpyä, lämpöhauteita. Liikehoito on myös yksi, eli kannustetaan synnyttäjää asentoihin, jotka ovat hänelle hyviä, sängyssä makaamisen sijaan.

Helena: Eli kannustetaan tulemaan aktiiviseksi synnyttäjäksi passiivisen sijaan.

Aatos: Käytetäänkö näitä samanaikaisesti?

Satu: Kyllä, näitä kaikkia voi kokeilla. Yleensä synnytyssaleissa lähdetään liikkeelle siten, että ehdotetaan jotakin näistä synnyttäjälle, tai sitten jos hänellä on omia toiveita, edetään sen mukaisesti. Käydään siis näitä eri konsteja läpi. Joskus päästään koko avautumisvaiheen läpi, ja joskus ponnistamaan ja synnyttämäänkin näillä pehmeillä kivunlievityskonsteilla. Toisinaan ne taas ovat avautumisvaiheen alun apukeinoja ja synnytyksen edetessä mennään puudutuksiin ja muihin. Jotkut myös synnyttävät niin sanotusti luomuna eli näillä lempeillä kivunlievitysmenetelmillä.

Voidaan sanoa, että melkein kaikilla synnyttäjillä tulee kokeiltua ainakin jotain näistä keinoista, eli vettä, lämpöä tai akupunktiota.

Aatos: Mielenkiintoista. Missä kaikissa asioissa akupunktiota voidaan käyttää raskauden aikana, synnytyksessä ja äitiydessä?

Helena: Raskausaikana akupunktiota voidaan käyttää raskauspahoinvointiin ja vatsavaivoihin. Jos sinä aikana on paljon selkäsärkyjä, lonkkavaivoja ja häpyluuliitoskipuja, akupunktiota voidaan käyttää kivunlievitykseen läpi raskauden…

Satu: … ja korkeaan verenpaineeseen. Synnytyksen lähestyessä synnytyksen käynnistys on tärkeä kohta, jossa akupunktiota käytetään paljon…

Helena: …ja vauvan pään laskeutumiseen. Eli jos vauva ei laskeudu kunnolla, saadaan se laskeutumaan. Ihan siis konkreettisia juttuja.

Satu: Kyllä, ja tietysti sitten kun synnytys saadaan käyntiin, akupunktiota käytetään kivunlievitykseen synnytyksen aikana ja synnytyksen jälkeen sitä käytetään istukan irrottamiseen sekä verenvuodon hillitsemiseen…

Helena: Jälkisupistuksiin kivunlievityksenä…

Satu: …ja synnytyksen jälkeen maidon nostattaminen on yksi tärkeä juttu myös.

Akupunktiota voidaan hyödyntää monissa äitiyden vaiheissa.

Aatos: Jos verrataan akupunktiota koululääketieteen menetelmiin, kuinka tehokas se on ja kuinka nopeasti se vaikuttaa?

Helena: Se on yleensä nopea tai sitten ei ollenkaan. Sehän siinä on mielenkiintoista, että joko se tehoaa ihan heti, vaikutukset voi tulla ihan kymmenessä minuutissakin. Olen kokenut, että joskus sisätutkimuksen tehtyäni vauva on ollut vielä korkealla. Kun olen laittanut neulat, kymmenen minuutin kuluttua äiti on sanonut, että nyt painaa.

Satu: Poikkeuksena tähän synnytyksen käynnistäminen, josta voisi sanoa, että se on enemmänkin valmistelevaa ja tavallaan voisi ajatella, että akupunktio on taustahoitoa. Siihen tarvitaan useita hoitokertoja monesti.

Helena: Ei välttämättä. Joillakin synnytys lähtee kerralla käyntiin. Olen nähnyt tapauksia, joissa synnytys käynnistyy jo samana päivänä. Joskus (lapsi)vesi on voinut mennä ihan muutaman tunnin kuluttua neulojen laittamisesta. Joskus synnytyksen ajankohdan voi nähdä vyöhyketerapiapisteistä; kun pisteet ovat tosi kipeät, on otollinen hetki käynnistämiselle. Joskus taas joutuu tekemään montakin kertaa ja ei sittenkään lähde käynnistymään. Mutta aina ei käynnisty lääkkeilläkään.

Satu: Lääkkeilläkään ei aina saada synnytystä käyntiin, jos se ei ole lähteäkseen.

Aatos: Joskus puhuitte siitä, että jos lapsi on väärinpäin kohdussa, se voidaan kääntää akupunktion avulla. Kuinka se oikein tapahtuu?

Helena: Asetetaan neulat pikkuvarpaisiin, ja äiti laitetaan istumaan leveään asentoon, jolla saadaan tilaa lantion seudulle. Annetaan neulojen olla jonkin aikaa. Vauva ei käänny siinä hetkessä vaan noin vuorokauden sisällä, mutta yleensä hän lähtee potkimaan jo silloin, kun neulat laitetaan paikoilleen. Myös tässä pätee se, että jos lapsi ei ole kääntyäkseen, se ei lähde väkisinkään, ja onneksi näin on. Yleensä siinä on jokin syy, miksi näin on. Hyvin paljon on myös sellaista, että lapsi lähtee potkimaan ja yrittää kääntyä, mutta siitä ei tule mitään.

Aatos: Kuinka näette sen, miksi se toimii?

Helena: Sitä en osaa yhtään arvata..

Satu: Se on mystistä, kuten synnytykseen liittyy paljon muutakin sellaista, mitä lääketiede ei osaa selittää, emmekä mekään kätilöinä osaa selittää, muuta kuin: ”Näin se on ja näin se useimmiten menee.”

Aatos: Onko akupunktiolla sivuvaikutuksia tai muita riskejä?

Helena: Joskus raskauden aikana on ennenaikaisia supistuksia, ja jos tällöin aletaan hoitaa oiretta miettimättä, minkä takia supistuksia on, voidaan saada aikaan akuutti tilanne ja ennenaikainen synnytys. Syynä tähän ei ole akupunktio itsessään, koska sillä vain lievitetään oiretta ilman, että hakeudutaan hoitoon. Täytyy olla tosi tarkkana kuulostelemaan tilannetta. Onko supistuksia ollut, ja miltä ne ovat tuntuneet? Onko ollut menkkakipuja? Kaikki eivät tunne supistuksia supistuksina, vaan epämääräisenä kipuna.

Satu: Jos raskaana olevaa hoitaa akupunktiolla, on tärkeätä tuntea kyseistä raskautta pintaa syvemmältä.

Helena: Kätilön koulutuksen tulisi opettaa näkemään, mistä on kyse. Vaikka ei olisikaan koulutusta, niin tulisi tietää, että jos kohdun suu on rauhallinen, siellä ei ole tapahtunut mitään. Silloin itselläkin on hyvä olo, kun tietää, että tässä ei ole jotakin muuta käynnissä. Kaikkein suurin hälytysmerkki on, jos ei tunne raskauden kulusta riittävästi.

Aatos: Eli on tärkeätä tuntea äiti?

Satu: Kyllä, ja raskauden anamneesi, eli mitä siinä on tähän mennessä tapahtunut, ja kuinka se on sujunut.

Helena: Tässä yhteistyö lääketieteellisen puolen kanssa on todella tärkeä kaikkien turvallisuuden takia.

Aatos: Joskus puhuimme siitä, onko raskaana oleville turvallista tehdä akupunktiota. Teillä oli tähän jotain näkökulmia?

Helena: Kätilönä minun on turvallisempaa tehdä akupunktiota raskaana oleville, koska tunnen raskaana olevien vaivoja muutenkin ammatillisesti, enkä vain akupunktiohoitajana. Myös äidille on mukavampi, tietää, että hän osaa arvioida paremmin, mikä on sopivaa omassa tilanteessani.

Satu: Keskiraskaus on kriittisempi paikka. Itse en mielelläni hoida akupunktiolla keskiraskaudessa olevia naisia. Alkuraskaudessa voi hoitaa raskauspahoinvointia, ja loppuraskaudessa, kun vauva saa syntyä, voi hoitaa huolettomammin.

Keskiraskauden aikana en koske mielellään akupunktiolla. On olemassa mahdollisuus, että vaikka keskenmeno ei ollut akupunktion aiheuttama, äidin mieleen voi jäädä ajatus siitä, että olikohan syynä akupunktio.

Helena: Keskenmenoriski on tosi minimaalinen. Näiden vuosien aikana, kun olemme pitäneet kipupoliklinikkaa Tammisaaressa, en ole nähnyt yhtäkään tapausta, jossa synnytys olisi käynnistynyt ennenaikaisesti akupunktiolla. Tähän on syynä se, että olemme arvioineet tilanteen riittävän hyvin. En ole nähnyt tai kuullut tapauksista, että joku olisi lähtenyt syntymään vastentahtoisesti akupunktion jälkeen.

Ja käynnistyksissäkin, tilanteen on oltava todella optimaalinen, että se lähtisi käyntiin, eli hyvin herkästi se ei lähde. Tietysti joissakin tilanteissa on mietittävä tarkkaan ja joskus on sanottava: ”Mä en halua laittaa sulle neuloja. Haluan, että tilanne rauhoittuu ja viikon päästä katsotaan uudestaan, jos siltä tuntuu.”

Aatos: Kuinka lääkärit suhtautuvat koululääketieteen ulkopuolisiin menetelmiin?

Satu: Meillä on synnytyspuolella onnekas tilanne, että normaali ja säännöllinen synnytys on rajatapaus sen suhteen, onko se lääketieteellistä vai kuuluuko se kätilöille. Meidän lääkärit ovat tottuneet siihen, että he hoitavat ongelmatilanteita synnytyssaleissa ja kätilöt hoitavat synnytyksiä. He ovat lääkärikuntana hyvin avarakatseisia, ja he ovat aina tyytyväisiä siihen kun kaikki menee hyvin. Me puolestamme saamme käyttää haluamiamme konsteja, jotta kaikki menisi hyvin. Ongelmatilanteiden välttäminen on lääkäreiden pääsääntöinen ajatus synnytyksen hoidossa. Meillä kätilöillä on siis aika vapaat kädet näiden vaihtoehtoisten menetelmien suhteen. Jos taas ajatellaan muita lääketieteen aloja, siellä saattaa olla vähän tiukkapipoisempaa ajattelua. Mutta kyllä synnytyshommissa saa kätilö aika vapaasti käyttää näitä.

Helena: Siitä esimerkkinä on, että meidän apulaisylilääkäri toi akupunktion Tammisaareen, ja siitä se buumi alkoi. Hän ei jatkanut sitä sen kummemmin, mutta hän antoi sen alkusysäyksen, kun olimme itse aloittaneet jo vyöhyketerapialla. Eli kun ajattelee, että tässä vaiheessa eletään 90-luvun alkua, eli suhtautuminen on ollut hyvin avarakatseista.

Satu: Kyllä. Viime aikoina on ollut puhetta luomupoliklinikoista, joita ei ole perustettu vielä. Näiden ajatuksena on, että akupunktiota tai vastaavaa käytettäisiin käynnistämään sellaisia synnytyksiä, joita ei ole hirveä kiire käynnistää lääkkeellisesti, mutta joita pitäisi syystä tai toisesta käynnistää.

Helena: Näinhän meillä oli Tammisaaressa aikaisemmin, eli aina kun oli yliaikaiskontrolli, synnytys käynnistettiin vyöhyketerapialla tai akupunktiolla.

Satu: Kyllä, ja nytkin sitä tehdään jonkin verran yliaikaiskäyntien yhteydessä, mutta tämä ei ole vielä ihan säännöllistä toimintaa. Tulossa on.

Helena: Minulla on ollut oikein kivaa yhteistyötä Tammisaaren suunnalla neuvoloiden kanssa. Toimin siellä, ja neuvoloista lähetetään ihmisiä luokseni yksityisesti usein ennen yliaikaiskontrollia. Olen ollut onnekas, kun olen saanut asua sillä puolen Suomea, jossa tämä on ollut kuvioissa pitkään.

Aatos: Tuleeko akupunktion käyttö jotenkin huokeammaksi yhteiskunnalle vs. länsimaisen lääketieteen menetelmien käyttö?

Helena: Kyllä, periaatteessa, jos se (synnytyksen käynnistys) sillä tavalla lähtee, kyllä se on näin. Lääkkeet eivät itsessään niin paljoa maksa, mutta jos lääkkeellisesti lähtee käynnistämään, kuvioon tulee sellaisia asioita, jotka maksavat.

Satu: Esimerkiksi jos lääkkeellinen käynnistys epäonnistuu, monet päätyvät sitten keisarinleikkaukseen. Britanniassa on tehty luomupolitoimintaa jo pidempään. Siellä on akupunktion vaikutus synnytyksen käynnistyksessä arvioitu muutamaan prosenttiin, mutta se kannattaa silti, koska lääkkeellisen käynnistyksen tulokset voivat olla niin paljon kalliimpia.

Aatos: Millaisena näette tulevaisuuden alallanne?

Helena: En osaa sanoa, koska en ole vähään aikaan ollut synnytyssalikätilönä. Toivomus on kuitenkin, että voitaisiin lähteä liikkeelle niin luonnonmukaisesta kuin mahdollista ilman, että ollaan mustavalkoisia. Eli että ollaan sopivasti sekä-että, että kaikki menisi käsikynkässä. Otetaan parhaat palat molemmista maailmoista.

Satu: Tällä hetkellä se on sellaista, ja näkisinkin, että aaltoliike jatkuu kuten tähänkin asti. Joskus lääkkeet ja lääkkeellisyys tulevat enemmän framille ja toisinaan taas eivät. Kaikki on hyvin synnyttäjälähtöistä, eli kyse on siitä, mitä synnyttäjät haluavat. Haluavatko he, että kaikki olisi mahdollisimman kivutonta ja että käytettäisiin paljon lääkkeitä, vai että se olisi mahdollisimman luonnonmukaista? Me toimimme sen mukaan, mitä synnyttäjät haluavat, turvallisuuden rajoissa.

Satu Kokko ja Helena Takolander