Sankarilääkärit — ihanteet ja nykyaika

Kiinalaisen lääketieteen suurmestari Sun Simiao (581-682) on kirjoittanut teoksen nimeltä Qianjing yaofang, Tuhannen kullan arvoinen resepti. Teoksen nimeä on selitetty sanomalla, että ihmisen terveys on kultaakin kallisarvoisempi. Sitä ei voida rahassa mitata. Tästä syystä terveyden hoitamiseen liittyvät ohjeet ovat tuhansien kultakolikoiden arvoisia.

Yksi teoksen tärkeimmistä luvuista on Dayi jingcheng, hyvän suurlääkärin lupaus, joka tunnetaan myös kiinalaisena Hippokrateen valana. Alla oleva käännös Dayi jingchengistä on lainattu tunnetun suomalaisen akupunktiomestari Antti Raution kirjoituksista:

"Kun hyvä lääkäri hoitaa potilasta, pitää rauhoittaa mieli ja keskittyä olemiseen, ei ole tahtoa, ei ole halua - ensiksi on oltava lämminsydäminen ja myötätuntoinen ja vannoa, että pelastaa kaikki elävät kärsimykseltä.

Jos sairas tulee pyytämään apua, ei saa ajatella onko hän korkea-arvoinen vai alimpaan luokkaan kuuluva, onko hän rikas vai köyhä, onko hän aikuinen vai lapsi, onko hän kaunis vai ruma, onko hän vihattu sukulainen vai hyvä ystävä, onko hän kotimainen vai ulkomaalainen, onko hän viisas vai tyhmä, kaikki ovat tasa-arvoisia.

Potilaaseen on suhtauduttava myötätuntoisesti kuin omiin läheisiin ja hänen tuskansa on kuin oma kärsimys. Kun tarvitsee, mennään hoitamaan eikä katsota onko se vaarallista, onko yö vai päivä, onko kylmä vai helle, onko jano tai nälkä, onko väsynyt tai rasittunut, hoitamaan pitää lähteä sydämellisen keskittyneenä, ei saa odottaa kiitollisuutta tai ansioita. Jos tähän pystyy, on Suurlääkäri, jos ei, elää kuin iso rosvo.”

Kaikissa kulttuureissa lääkärin ammatti on yksi kaikkein arvostetuimmista. Lääkärinä oleminen ei ole vain kiinni siitä, että on suorittanut yliopistotutkinnon ja sen vuoksi olisi kelvollinen hoitamaan ihmisiä. Itämaisissa traditioissa nähdään, että teoreettinen ymmärrys lääketieteestä sekä käytännön taidot hoitotyössä ovat tärkeitä lääkärille, mutta ne ovat hänen ulkoinen kuorensa. Luonne ja asenne ovat puolestaan hyvän lääkärin sisin.

Dayi jingchengin ensimmäisessä kappaleessa kerrotaan hyvän lääkärin myötätuntoisuudesta. Sun Simiao peräänkuuluttaa henkistä kypsyyttä lääkäriksi pyrkiviltä. Lääkärin ei pidä ajatella itseään, vaan hänen tulee kääntää huomionsa erilaisten kehon ja mielen kärsimysten keskellä kamppaileviin potilaisiinsa.

Lääkärin ei myöskään pidä kiinnittää huomiota potilaidensa ulkoisiin ominaisuuksiin, kuten sosiaaliseen asemaan, rikkauteen, ikään, ulkonäköön, kansallisuuteen tai oppineisuuteen. Hyvä lääkäri ymmärtää, että hänen taitonsa ei pohjimmiltaan kuulu hänelle, vaan se on lahja, jonka hän on saanut omilta opettajiltaan ja aikaisemmilta mestareilta, ja että se on tarkoitettu koko ihmiskunnan palvelemiseksi. Tasa-arvoinen suhtautuminen kaikkiin potilaisiin on tärkeätä. Ei ole olemassa erilaisia ihmisiä. On vain ihmisiä.

Kolmannessa kappaleessa kerrotaan lisää myötätunnosta. Muiden kärsimys on lääkärille kuin hänen omansa. Joskus akupunktiota tehdessä neulojen pistäminen saattaa sattua potilaaseen. Neuloilla hoidettaessa potilas voi kokea jonkin verran kipua, mutta akupunktion tarkoitus ei ole potilaan satuttaminen. Joku on saattanut kärsiä kroonisesta kivusta kuukausia tai vuosia, ja tämä kipu saattaa häiritä hänen päivittäistä elämäänsä, tai se voi olla niin voimakas, että sen vuoksi on vaikeata nukkua. Tämän rinnalla akupunktioneuloista syntyvä epämukavuuden tunne on pientä, ja se voi olla tie, joka johtaa pois tuosta kivusta, tai ainakin tuo huomattavaa helpotusta siihen.

Hyvä lääkäri kokee syvää kutsumusta tehtävänsä suorittamiseen. Kun on tarve lähteä hoitamaan, hoitamaan mennään riippumatta ulkoisista olosuhteista. Katkelmassa mainitaan se, että hoitamaan pitää mennä riippumatta nälästä, janosta tai väsymyksestä. Olen huomannut, että hoitaminen onnistuu paremmin hyvin levänneenä ja ravittuna. Katkelma ei puhu itsensä kiduttamisesta, vaan ajatus on, että laitetaan potilas ja hoitaminen etusijalle. Kun hoidetaan potilaita, lääkärin tulee laittaa omat asiansa taka-alalle ja keskittyä yksinomaan potilaaseen ja tämän hoitamiseen.

Tulehduskipulääkkeet, kolesterolilääkkeet, verenpainelääkkeet, mielialalääkkeet,
antibiootit, antihistamiinit ja kortisoni -- aikamme lääketiede perustuu kirjaimel-
lisesti ihmisten lääkitsemiseen. Lääketeollisuus on voimissaan tänä päivänä.

Viimeisenä ja ehkä ajankohtaisimpana Dayi jingchengissa sanotaan, että lääkärin ei tule odottaa työstään kiitosta tai ansioita. Nykyajan terveys- ja hyvinvointipalvelut kärsivät kaupallisuudesta, ja lääketeollisuus on suuri bisnes. Ihmisten sairaudella ja terveydellä halutaan tehdä rahaa. Vanhoissa Aasian kulttuureissa lääkärin asema oli erittäin arvostettu, mutta lääkärit eivät rahastaneet työllänsä. Kuten Dayi jingchengin katkelmasta voidaan päätellä, ihanteellisen lääkärin luonne on ylevä. Tästä syystä lääkärin ammatti kysyy syvää kutsumusta. Vanhoissa kulttuureissa yhteisö elätti lääkärinsä, koska heidän palveluaan arvostettiin ja heitä pidettiin yhteisön elintärkeinä jäseninä. Ihmisten ei tarvinnut maksaa itseään kipeäksi tullessaan hoitamaan terveyttänsä. Intialaisessa kulttuurissa on sanonta, että jos lääkäri toimii rahanahneudesta, hänen hoitonsa teho heikkenee tämän materialistisen asenteen johdosta.

Dayi jingchengin sanat kuulostavat hyvin yleviltä, ja aloittelevana akupunktiohoitajana tunnen olevani kaukana niiden kuvailemasta ihanteesta. Tämänkaltaisten opetusten kuuleminen on kiehtovaa, koska niiden pohjalta voidaan nähdä etäältä päämäärä, jota kohti ollaan matkalla.

Kiinalaiset olivat tunnetusti yrttilääkinnän mestareita. Perinteisen kiinalaisen
lääketieteen menetelmiin kuuluu akupunktion lisäksi moksibustio, eli akupis-
teiden hoitaminen tulen lämmöllä, yrttilääkintä sekä hieronta.