Keltaisen keisarin viisaus — kiinalaisen lääketieteen blogi

Keltaisen keisarin viisaus -blogin edellisessä tekstissä kerrottiin siitä, miten taolainen tiede ymmärtää tietoisuuden. Tällä kertaa jatketaan mielen ja kehon välisen suhteen selvittämistä tunteiden näkökulmasta. Taolaisen tieteen mukaan on olemassa viisi perustunnetta. Nämä ovat ilo , suru , pelko , viha ja pohtiminen . Tunteet ovat elävän olennon ainainen seuralainen. Ne eivät siis ole vain osa ihmiselämää, vaan myös eläimet kokevat tunteita. Koiranomistajat kokevat sen vilpittömän ilon, jota lemmikki tuntee kun sen isäntä palaa takaisin kotiin oltuaan poissa jonkin aikaa. Eräs ystävä kertoi asuneensa Tanskassa yhteisössä, jonka viereisellä maatilalla oli lypsykarjaa. Kuten valitettavasti on tapana, nykyaikaisessa maataloudessa lehmät ja vasikat erotetaan heti poikimisen jälkeen ja useimpien vasikoiden elämä päättyy aivan ensimetreillä. Ystävä kertoi kuulleensa yhden lehmän sydäntäsärkevän valituksen useiden päivien ajan, kun se oli menettänyt vasikkansa. Lapsilla on

Monet akupunktiohoitoa kokeilleet tuntevat olonsa rentoutuneeksi ja rauhalliseksi sen jälkeen. Näyttää siltä, että perinteisen kiinalaisen lääketieteen neulahoito vaikuttaa fyysisen kehon lisäksi myös mieleen suotuisasti. Kaikki liittyy kaikkeen, sanotaan. Kehon ja mielen välillä on yhteys, jota kiinalaiset ovat pohtineet taolaisessa tieteessään. Koska kyseessä on laaja aihe, ei ole mahdollista kuvata sitä täydellisesti yhdessä tai kahdessakaan blogitekstissä. Voimme silti ymmärtää jotain asiasta tämän aiheen tiimoilta ja oppia jotain kiinalaisesta ajattelutavasta. Kiinan kielessä sana  shen  tarkoittaa mieltä, tai ainakin näin se yleensä käännetään. Samanaikaisesti  shen  tarkoittaa myös ajattelua, muistia, erottelukykyä, tunteita, tajuntaa, elämää ja sielua.  Shen  tarkoittaa kaikkea toimintaa, kuten mielen toimintaa, liikkumista ja hengitystä.  Shen  tarkoittaa unta. Länsimaiselle ihmiselle voi tuntua ristiriitaiselta, että yhdellä sanalla voi olla niin monta merkitystä.

Ensimmäinen kokemukseni akupunktiosta oli vuonna 2010 Intiassa Mayapurissa. Edellisvuonna olin käynyt eräällä vyöhyketerapeutilla muutamia kertoja ja tällä kertaa ajatuksenani oli ottaa Intiassa pidempi hoitojakso. Eräs sikäläinen tuttava antoi lämpimän suosituksensa jättää väliin vyöhyketerapia, ja sen sijaan vierailla eräällä hänen tuntemallaan kiinalaisella lääkärillä. En tiennyt mitä odottaa, mutta uteliaisuudesta päätin tarttua hänen suositukseensa ja hetken kuluttua istuinkin jo tohtori Maithilin vastaanotolla. Tohtori Maithili ei puhunut juurikaan englantia, joten ystäväni auttoi selittämään hänelle vaivan, jonka takia olin tullut vastaanotolle. Tohtori esitti joitain kysymyksiä, muun muassa siitä, kuinka vatsani toimii. Hän pyysi saada nähdä kieleni ja tunnusteli pulssiani ensin oikeasta ja sitten vasemmasta kädestä. Aikaisemmin ayurvedaan tutustuneena ajatus pulssidiagnoosista tuntui tutulta, sillä se on tunnetusti osa itämaista perinnelääketiedettä. Pulssin kokei